On kulunut kolme viikkoa viimeisesta tekstista. Talla valin on tapahtunut paljon, valtaisasti. Paastyamme viimein pois hitaan ja tahtitieteellisin summin hinnoitellun netin alueelta, yritimme juuri viimeiset puolitoista tuntia kertoa naista seikkailuista. Pienen romaanin verran tekstia katosi juuri bittiavaruuden syovereihin. Artymysta on ilmassa.
Mut eipa siina! Hymya huuleen ja pari puhallusta. Kulkekoot tarinat viime aikojen matkoistamme suullisena perimatietona viela ainakin hetken. Ehkapa tulevaisuudessa meilla on uusia voimia kayda mittavaan dokumentointityohon jo toistamiseen.
Monen mutkan kautta olemme nyt paatyneet Paksen kaupunkiin, Vietnamin lansinaapurin Laosin puolelle. Vimeaikainen kirjoittamattomuutemme johtuu armottomasta, satojen kilometrien matkan taittamisesta ja myohemmin Laosin internetvalmiuksista ja 4000 saaren ilmapiirista. Nyt olemme palanneet "sivistyksen" pariin ja suuntaamme kohti Vientianea illan pimentyessa.
Matkamme eteni edellisen kirjoituksen lahes pysahdyksetta Ho Chi Minh Cityyn, Mekongin deltalle, takaisin Saigoniin, ylos lapi lahes koko Vietnamin rautatieverkoston, Laosin rajan yli ja siita edelleen vaihtelevin kulkuneuvoin 4000 saarelle Kambodzan rajan tuntumaan. Siella saimme vaatteemme pyykkiin ja selkamme paikalleen riippumattoa vasten. Olimme perilla ensimmaista kertaa yli viikkoon.
Matkan aikana muun muassa opimme vihaamaan vietnamilaista televisioviihdetta, hikoilimme tunteja liikkumattomassa bussissa tulvivalla asemalla, elimme vuorokausia katkaravun makuisella kuivamuonalla, olimme kasittamattoman likaisia, otimme ainakin huonoja valokuvia, karsimme lukuisista erilaisista saryista ja nauroimme omalle mielettomyydellemme.
Seuraavan viikon vietimme lahinna juuri siina mihin laskeuduimme. Bungalowin edustan hammokissa. Ruoka-ajan ulkopuolella saatoimme nousta uimaan tai kevyelle kavelyretkelle vesiputouksia ihailemaan. Ehka talla auringon imemisen ja paikallaan olemisen maaralla taas hetken jaksaa.
Saarten jalkeen, ennen tanne saapumistamme olemme loytaneet itsemme Champasakista, muinaisen Khmer-valtakunnan suurkaupungin raunioilta ja Tadlon pikkukylasta paljon pienemman joen, mutta viela nayttavampien vesiputousten aarelta.
Emme sorru epatoivoon matkamme aikarajan lahestyessa. Laskelmiemme mukaan aikaa on viela Laosin pohjoisempien alueiden pikaiseen havainnointiin. Aaton-aaton-aattoon on viela reilu viikko aikaa. Sehan on monien ihmisten koko loma!
Pahoittelemme tamankertaisen ulosantimme sekavaa niukkuutta. Tarkennuksia saattaa joutua pyytamaan henkilokohtaisesti. Niita saatetaan myos jakaa kysymatta.
Viimeisella puristuksella ennen joulua - Kyosti ja Villihminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti