Heikossa hapessa, ohuessa ilmassa

Jo useita paivia sitten pakkasimme riippumattomme ja lahdimme turvaisasta majapaikastamme nielemaan polya pohjoisille teille. Vaan emmepa pitkalle paasseet, ennen kuin vieraan kulttuurin vastaisku kohdistui Kyostin koulimattomiin sisuskaluihin. Jo bussimatka oli tuskaisa. Emme kuitenkaan paatyneet yhta heikkoon happeen, kuin pari penkkirivia edempana puklaillut vuoristokansalainen. Pysahdyimme huilimaan Sapan turistikylan posliinialttarille. Kyostin voinnin alkaessa kohentua, oli Villihmisen vuoro viettaa heikkoja hetkia matkalaisen turman kynsissa.

Heitot Vietnamin Lapista eivat olekaan olleet niin kaukaa haettuja. Ensimmaiset fiilikset, jotka pintaan nousivat Sapaan tallustaessa, olivat: "Levi! Perkele Levi!". Kaiken kaikkiaan omituinen alppikyla. Oikeen odotti loytavansa jonkun kadunkulman takaa legendaarisen Hullun Poron. Kauhistuttavan kaunis pipodiskokulttuuri voi Sapassakin hyvin ja potkien.

Parhaimmillaan kyla on kuulema sita kiertavilla poluilla, joille emme sattuneesta syysta ole viela paasseet. Nyt alkaa kuosi olemaan jo hitusen parempi. 1600 metrissa ollaan, mutta yha ylemmas tahyamme. Silla tavoitteenamme on, ei enempaa eika vahempaa, kuin kivuta Fansipanille, Vietnamin korkeimmalle huipulle yli kolmen tonnin. Kartoitamme patevan oppaan ja kantajien palkkamisen mahdollisuuksia. Huipun valloittamiseen ei sen teknisempaa kapuamisosaamista vaadita. Parin paivan trekista pitaisi selvita ihan perinteisella ahinalla ja puhinalla. Nyt kuitenkin hohhailemme ja kerailemme voimia viela parisen paivaa. Reissaajien kaatumatauti veti mehut pois melkoisen tehokkaasti.

Olemme kayneet pitkia sisaisia ja ulkoisiakin keskusteluja nakemastamme. Turismin vaikutukset vuoristokansojen, kuten varmasti kaikkien muidenkin sen vaikutuspiirissa olevien, elamaan ovat hyvin ristiriitaiset. Ville raapusti matkapaivakirjaansa esseistista pohdintaa aiheesta, mutta ainakin viela pitaydymme blastaamasta.

On saali, etta tutustuminen vietnamilaiseen kaunokirjallisuuteen paasi alkuun vasta tien paalla. Kulttuurishokin vaimennus olisi ollut helpompaa jos osan ajatuksista maan taloudellisesta ja aatteellisesta kahtiajaosta olisi voinut kasitella tosissaan jo ennen kuin saapuu keskelle tuota kaikkea.