turistibussinbongausta parvekkeelta

"Aijaijaijaijai. Nyt ollaan ytimessa. Mielihyvakeskus sateilee niin voitonriemuisesti, ettei osaa kuin nauraa. Paastiin kuin paastiinkin vuoristosta loytamaamme guesthouseen. Riippumatto takertui verannan kattoparruihin ja aurinko valaisi mielen. Taytti sen hyvalla lammolla. Edessa kasittamattoman kaunis vuoristomaisema, kadessa hoyryava, pikkuruinen teelasi. Tata on etsitty, tata on haettu. Taidanpa kaataa itselleni vahan lisaa teeta ja antaa hammockin keinua hiljalleen."
--Villen paivakirjamerkinta 31.10.2009

Se tosiaan oli auki. Pihassa hymyileva, vanha pariskunta jonka kanssa emme toistaiseksi ole kyenneet vaihtamaan ainuttakaan vastapuolen ymmartamaa sanaa. Mutta hymyja, teeta ja valloittavaa vieraanvaraisuutta on riittanyt.

Saapuessamme viitttoilimme halusta saada tavaramme lukolliseen kaappiin. Hammentyneina katsoimme isantamme poistumista pihasta. Kotvan kuluttua hammennys ei kadonnut vaan sai mausteekseen hilpeytta kun palmujen takaa ilmestyi valtaisa piironki, ilmeisesti naapurista meita varten lainattu.

Isanta on noussut kiistattomasti suosikki-ihmistemme joukkoon. Viimeistaan kun aiemmin paivalla kylasta tingitty riippumatto kosahti liitoksistaan. Ukko pelasti paivamme macgyvermaisella napparyydella kietaisemalla viidessa sekunnissa tuon hajonneen riekaleen taysin toimivaksi kokonaisuudeksi verannan kaiteen pieleen.

Sijoillamme matoissa maatessaan mieliamme ei kykene synkistamaan kuin ajoittain koettu epailys nautinnon oikeutuksesta. Vakisinkin tuntee syyllisyyden piston kun ajattelee, kuinka etuoikeutetussa asemassa itse on. Ymparillamme olevat ihmiset tekevat kovasti toita henkensa pitimiksi. Olemme paattaneet kantaa kortemme kekoon pihapiirissa tapahtuvien askareiden teossa vaikka puolivakisin. Kunhan ensin paikallistamme itsemme todella tilanteeseen jossa olemme. Tassa saattaa vierahtaa ainakin tama iltapaiva.

Markkinat ovat humuisat. Onneksemme herasimme aamulla aikaisin (kukonlaulun aikaan, tosin mielipuolinen heltanheiluttaja ei malttanut vaieta edes yon pitkina tunteina) ja paasimme paikalle ennen kuin bussilastit syytivat sisuksistaan kymmenittain kalpeanaamaisia vierailijoita valokuvaamaan torin hyorinaa. Kun tama tapahtui, me vetaydyimme vuoristoon nauttimaan paivanokoset ja muutamat kupposet kahvia ja teeta.

Aamupalaksi Kyosti nautti pataa johon oli varmasti tapettu ainakin possu poikineen. Liemessa kellui palasia, joista maksaa lukuunottamatta kaikki jaivat suomen lihatiskien oppimaaralla tarkemmin maarittelemattomiksi. Maistuvaa tuo oli.

Nyt olemme siirtymassa toiselle kierrokselle. Aamulla hankituiden housujen, kahvinuuttimien ja muiden matkamuistojen lisaksi lienee tarpeellista taydentaa pakaasejamme viela muutamalla tarkoin valitulla myyntiartiklalla.

Tama siis ennen kuin siirrymme takaisin meita verannalla odottavien riippumattojemme syleilyyn. Siina kelluessa, trooppisia hedelmia kuoriessa ja jylhia satumaisemia toljotellessa runosuoni paisuu lahes runebergilaisiin mittoihin. Paha vain kuin kyna ei pysy kadessa rentouden hyokyessa yli kehon ja mielen. Tyytynemme messevan loysiin lausuntosessioihin.

Merelta maalle jo voimiaan nayttamaan siirtynyt taifuuni herattaa hieman ajatuksia. Tosin ainoa huolemme taalla vuoristossa lienee majapaikkamme hieman vuotava katto. Tokkopa nuo raskaat sadepilvet kuitenkaan jaksavat edes nousta naille lakeuksille.

Riippumatosta hetkeksi poistuneet - Kyosti ja Villihminen