Kuin uusina markakorvina

Loysimme oikean paikan. Jos kaytava guesthouselle on metrin levea, ei paikka voi olla huono. Kolme taalaa yolta ja netti rullaa ainakin yhta hyvin kuin kotipuolessa.

Koisimme kevyesti parin yon edesta edellisena yona-paivana. Arviot vaihtelevat viidentoista ja kahdeksantoista tunnin valilla. Pari tuntia valvottu ja on jo pimeaa. Pitaisiko noudattaa matkatoimistojen yleisohjeita ja piiloutua huoneeseen pimean ajaksi. Ken tietaa, me tuskin nain teemme. Pah! Oikaistiin junaraiteita pitkin kun asema etsittiin, ja hyvin meni! Silloin tosin oli viela hamaraa, ei innosta ne kujat enaa. Nahtiin parrakas vanha sissikin. Ja paivan mittaan jotain reppanoita, joista ei halua edes haastella.

Vaaratilanteen mahdollisuus alkoi vahan jannittaa kun sairaalan(?) ulkopuolella oli suuri taulu taynna kuvia silpoutuneista raajoista. Mutta ei taalla oikeasti kuumota niin kuin edelta voisi luulla. Hulluinta on liikenne, mutta senkin sekaan on hypatty jo kymmenia kertoja, ja aina on yli paasty. Paikalliset skoottereilla paryyttelevat ja takseilla tootein tieta raivaavat ilmeisesti seuraavat liikennetta ihan eri tavalla kuin Suomessa. Vaikka samalla kujalla paahtaa eteenpain sata kaksipyoraista, saman verran hedelmia kantavia mummeleita ja kourallinen katumaastureita seassaan joukkio polloja reppureissaajia, ei ole nahty viela yhtakaan acidenttia. (Eras nuori mies tosin nojasi reteasti pysakoityyn skootteriinsa, seurauksena pahan nakoinen kaatuminen ja rikkonainen taustapeili, vahingonilo ei ole taallakaan tuntematon kasite, viereisen ukon virneesta paatellen.)

Ehka jatkamme taalta jo ylihuomenna aamulla kohti uusia alueita.

Ja myrsky Pohjois-Vietnamissa oli vain huijaus, jotta ostaisimme pakettimatkan firmalta jonka pisteessa viimeksi yovyimme. Eikos niin?

Oli muuten huono piste. Torkeat hinnat, seitseman taalaa yolta, ja nettikin patki niin, etta viela puoli timmaa sitten kirosimme entisen merkinnan katoamista bittiavaruuteen. Mutta oli se nakojaan sittenkin paikalleen singahtanut.

Seuraavaksi me singahdamme takaisin Ha Noin kaduille etsimaan ravintoa sielulle ja mielelle, kuten Kyosti tokaisu. Jospa ruumiillekin loytyisi nuudeli tai kaksi.

Tuon aterian seurauksia odotellessa...

-Kyosti ja Villihminen, Hanoi, Viet Nam