Toinen paiva Cat Ban saaripahasella.
Toissapaivana aloitimme taipaleen pois Hanoista hyppaamalla rannikolle vieville raiteille. Matka oli pitka, meluisa ja mieltaavartava. Junan ikkunasta tahystetyt maisemat eivat olleet kaunista katsottavaa. Koyhaakin koyhempien ihmisten riisipelloille kyhaamia pressuasumuksia katsellessa luetut tiedot 'Namin sosiaalisesta epatasa-arvoisuudesta konkretisoituivat. Ristiriitaisia fiiliksia aiheutti samaan aikaan koettu vapaudentunne.
Taalla junat viela jytisevat kulkiessaan. Suomessa vastaavassa kyydissa olisi kaytetty kuulosuojaimia. Osaltaan pauhu kuitenkin vain vahvisti eteenpain, tai pois pain, liikkumisen makoisaa tunnetta.
Hadin tuskin ehdimme tajuta saapuneemme myohaiseen Haiphongiin, kun jo loysimme itsemme ehka merkillisimmasta hotellista ikina. Paikallinen koppalakki nappasi meidat huomaansa ja ohjasi majapaikkaan. Nappasipa tama lainvartija tietty jonkinmoisen valityspalkkionkin. Paikka oli suoraan Hohdosta. Kiinalaisten turistien hylkaama, tyhjyyttaan ammottava kompleksi. Parempina paivinaan se oli ilmeisesti ollut melko loistokaskin paikka. Nyt kaytavilla kulkiessa jokaisen kulman takaa odotti kohtaavansa kaksoset tai kolmipyoran.
Yon aikana pojat vahan flippailivat ja saivat merkillisia hepuleita muun muassa lavastuskuumotuksia herattaneista ruskeaa jauhetta sisaltaneista muovipussukoista. Nama mita ilmeisimminkin rottien turmioksi tarkoitetut bagit (ainakin jyrsijan jatoksien maarasta paatellen tarvetta myrkyille lienee ollut) huuhtoutuivat alas pontosta. Suihkuun ei elokuvallisen kontekstin vuoksi menty.
Epadramaattisesti elimme kuitenkin aamuun ja vauhdikkaaseen check outiin, kun rynnimme kaupungin halki paivan ainoalle lautalle. Myohastyneesta heraamisesa huolimatta paasimme lautalle joka toi meidat Cat Balle, paikkaan jonne emme olisi paatyneet jos olisimme tienneet meita odottavista olosuhteista.
Saari on muuttunut sitten opaskirjamme kirjoittamisen. Jos entista kalastajakylaa moitittiin hieman turismin tahraamaksi kaksi vuotta sitten, ei se enaa tatanykya ole juuri muuta kuin Vietnamin versio Kanariasta. Viikolla olemme saaneet "nauttia" off-sesongin ansiosta kohtalaisen autiosta turistikylasta, vaan kuulemma viikonlopuksi on tiedossa massoittain vietnamilaisia vapaapaivalaisia. Tama on tsunami, jonka alta pyrimme kaikin voimin poistumaan. Sita ennen kaymme turistiseilauksella ja kiristamme nalkavyota. Jalkimmainen ensimmaisen kustannusten seurauksena. Melkein tekisi mieli tiirata niita Halongin lahden kallioita vain postikortista.
Paluun suunnittelu mutkistui kun havaitsimme hydrofoilin mantereelle kustantavan ainakin kaksi kertaa enemman kuin saarelle meidat kuljettanut. Ehkapa polskimme pois. Sen verran hyvalta tuo Etelakiinanmeri maistuu.
Vaihtelua toistemme paiva paivalta rumenevien naamojen palyilyyn toi tanaan reissaamisen jalossa taidossa varsin kouliintunut ranskatar, Bia. Kielimuurista huolimatta vaihdoimme ajatuksia matkanteosta ja muusta hyvan tovin rannalla istuskellen. Biitsin hiekkaan piirtely tarjosi hyvat tikkaat.
Nyt siirrymme laskemaan tarkasti ruokailuun kaytettavissa olevia varantoja. Kahden paivan budjetin suunnittelemisesta ja noudattamisesta alkaa saamaan jo pienta, sairasta tyydytysta. Pakkohan se on.
Edelleen (seikkailun)nalkaisina, Kyosti ja Villihminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti